Masennus

Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana ja yli puolella heistä se uusii. Joillakin se kroonistuu pysyväksi. Naisilla sairastuminen on tavallisempaa kuin miehillä. Masennus lisää myös fyysisen sairastuvuuden riskiä; masennuksesta kärsivän ihmisen riski saada esimerkiksi sepelvaltimotauti on muuhun väestöön verrattuna jopa 2–3-kertainen. Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurhaan.

Ohimenevät surun ja masennuksen tunteet ovat tavallisia nuoruusiässä, mutta kehityskauteen liittyvä ajoittainen alakuloisuus on erotettavissa masennusoireyhtymästä.

  • Masennusoireyhtymässä nuoren psykososiaalinen kehitys on lukkiutunut ja toimintakyky heikentynyt.
  • Masennusoireyhtymässä ydinoireisiin liittyy samanaikaisesti myös muita oireita. Ydinoireita ovat:
    • masentunut tai ärtynyt mieliala
    • mielenkiinnon tai mielihyvän kokemisen menetys
  • Kun käytät ammattikäytössä sanaa masennus tai depressio, selvennä aina mitä tarkoitat.

Miten tunnistat masennuksen?

On tärkeää erottaa masennus tilapäisistä ja ohimenevistä tiloista. Monet lääkärit käyttävät diagnoosissa seuraavia kriteereitä. Jos vähintään viisi yhdeksästä oireesta ilmenee kahden viikon tarkkailujaksolla, voidaan puhua masennuksesta.

  • Olet usein allapäin tai ärsyyntynyt.
  • Et enää nauti asioista, jotka ennen tuottivat sinulle iloa.
  • Olet menettänyt ruokahalusi ja painosi on pudonnut.
  • Nukut huonosti ja heräät monta kertaa yössä.
  • Liikut hitaammin. Eleesi ja ilmeesi eivät ole yhtä eloisia kuin ennen.
  • Et tunne itseäsi yhtä energiseksi kuin ennen ja sinun on vaikeampi tarttua asioihin.
  • Koet itsesi arvottomaksi ja sinusta tuntuu, että olet syynä muiden huoliin.
  • Keskittyminen, päätösten teko ja ajattelu sujuvat vaikeammin kuin ennen.
  • Ajattelet kuolemaa tai itsemurhaa.

Osalla potilaista oireet ovat klassisten sijaan epätyypillisiä (atyyppisiä). Epätyypillisiä oireita ovat alakuloisuus ja voimattomuus, mutta epätyypilliseen (atyyppiseen) masennukseen ei liity ahdistuneisuutta. Muita epätyypillisestä masennuksesta kertovia oireita ovat runsas nukkuminen ja esim. makeannälkä.

Masennustilan oireet

Masennustilan diagnoosi (ICD 10:n mukaan) edellyttää seuraavia samaan aikaan esiintyvä oireita (vähintään kaksi seuraavista masennuksen ydinoireista on kestänyt vähintään kahden viikon ajan ja ilmenneet suurimman osan ajasta):

  1. Masentunut mieliala.
  2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen sellaisia asioita kohtaan, joista henkilö on tavallisesti ollut kiinnostunut tai jotka ovat tuottaneet hänelle mielihyvää.
  3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.

 

Jokin tai jotkin seuraavista oireista ovat kestäneet vähintään kahden viikon ajan ja ilmenneet suurimman osan ajasta niin, että oireita on yhteensä vähintään neljä (mukaan lukien yllä mainitut ydinoireet):

  1. ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos
  2. unettomuus tai liiallinen nukkuminen
  3. alentunut itsetunto tai arvottomuuden tunteet
  4. perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset ja syyllisyydentunteet
  5. koettu tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai asioiden jahkailuna
  6. fyysinen kiihtymys tai hidastuneisuus, joka voi olla koettu tai havaittu
  7. toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen.

 

Yleisiä oireita, jotka saattavat viitata masennukseen, ovat

  • unihäiriöt
  • pitkittynyt kipuilu ja
  • ahdistuneisuuteen liittyvät fyysiset oireet, esim.
    • hengenahdistus
    • sydämen tykyttely
    • hikoilu
    • vapina.

Nuorilla masennuksen oireita voivat olla myös ärtyisyys ja taipumus suuttua näennäisesti pienistä asioista.

Masennustilat sekä muut mielenterveyden häiriöt vaikuttavat työn tuottavuuteen ja saattavat hoitamattomana aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Työpaikan tukitoimilla voidaan vaikuttaa työkyvyn säilymiseen.

MASENNUS TYÖPAIKALLA

Työpaikalla erilaiset ongelmat ilmenevät yleisinä hälytysmerkkeinä, jotka eivät vielä kerro, mistä on kysymys. Lisääntyneiden tai toistuvien merkkien havaitseminen on syytä ottaa puheeksi työntekijän kanssa. Seuraavat merkit viestivät mahdollisesta ongelmasta:

  • väsyvyys, kuormitusherkkyyden lisääntyminen
  • tahattomat virheet tai laiminlyönnit
  • vetäytyminen ja eristäytyminen
  • ilmapiiriongelmat ja toistuvat riidat
  • vaikeus hallita tunteita, herkistyminen tai ärtyneisyys
  • työroolissa ja asiatasolla pysymisen vaikeus
  • kielteinen asiakaspalaute
  • huolestuttava muutos käyttäytymisessä
  • työn hallinnan vaikeudet
  • työsuorituksen hidastuminen ja muuttuminen
  • poissaolojen ja sairastavuuden lisääntyminen.

TAKAISIN TYÖHÖN DEPRESSION JÄLKEEN

Suinkaan aina depression vuoksi ei tarvitse jäädä sairauslomalle, Depression hoidon case manager organisoi masennuspotilaan hoidon tavoitteena ihmisen saaminen takaisin kiinni arkeen ja elämänrytmiin. Hoitojakson jälkeen on tärkeää tukea työhönpaluuta, joka voi olla haaste paitsi masennuksen läpikäyneelle itselleen, myös koko työyhteisölle.

– Depressiosta toipuvan työhönpaluussa erilaiset kevennetyn työnteon mallit ovat nykypäivää, Liimatainen kertoo.

Case managerin työstä merkittävä osa on asiakkaan tilan pitkäaikaista, tyypillisesti puolitoista vuotta kestävää seurantaa. Puhelinkeskusteluissa depressiohoitaja käy asiakkaan kanssa läpi tämän vointiin liittyviä konkreettisia asioita, kuten päivärytmiä, liikuntaa ja ihmisten tapaamista. Seurannan avulla hoitajan on mahdollista tukea asiakkaan omia voimavaroja ja tunnistaa ajoissa uuden masennusjakson oireet.

– Hoidolla ja seurannalla saavutetaan hyviä tuloksia. Tämän lisäksi ihmisen tulisi oppia elämään oman masennuksensa kanssa ja tunnistamaan masennuksen varoitusmerkit. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että tuntee ja hyväksyy itsensä, Ritva Liimatainen sanoo.

Masennus ja seksuaaliterveys

Seksuaaliterveys määritellään seksuaalisuuteen liittyväksi fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. Täten on ymmärrettävää, että masennuskin liittyy vahvasti seksuaalihäiriöihin kuten erektiohäiriöön ja seksuaaliseen haluttomuuteen. Tutkimuksissa onkin havaittu masennustilan lisäävän seksuaalihäiriön riskiä 50–70 %, mutta seksuaalihäiriö kasvattaa masennuksen riskiä vielä enemmän: 130–210 %. Usein onkin epäselvää, kumpaan potilas sairastuu ensin: masennustilaan vai seksuaalihäiriöön. Kysymystä mutkistaa edelleen se, että joskus seksuaalihäiriöillä ja masennustiloilla on yhteisiä oireita: esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus voidaan tulkita masennustilan yhdeksi liitännäisoireeksi eli kiinnostuksen ja mielihyvän menettämiseksi.

Erektiohäiriön on aiemmin ajateltu johtuvan lähes yksinomaan psyykkisistä syistä. Nykyisen käsityksen mukaan kuitenkin noin 80 % tapauksista johtuu elimellisistä tekijöistä, kuten siittimen valtimoiden sairaudesta. Erektiohäiriö on kuitenkin miehillä yleisin mielenterveyteen liittyvä seksuaalihäiriö. Masennuksella ja erektiohäiriöllä onkin keskinäistä vuorovaikutusta, joka tosin on monimutkaista ja monisuuntaista. Yksinkertaisimmillaan masennustilaan liittyvä itseluottamuksen puute ja tappiomieliala voivat todella pahentaa erektio-ongelmaa, joka puolestaan syventää masennusta antamalla jälleen yhden epäonnistumisen kokemuksen.

Mielenkiintoinen havainto tosin on se, että masennuksesta ja erektiohäiriöstä kärsivät miehet potevat usein myös esimerkiksi diabetesta, lihavuutta ja valtimokovettumatautia. Näiden elintasosairauksien tiedetään altistavan erektiohäiriöille. Lisäksi tiedetään, että masennustilat ovat niiden kanssa kaksisuuntaisessa vuorovaikutussuhteessa. Näyttääkin siis itse asiassa siltä, että masennus voi elintasosairauksien kautta pahentaa erektiohäiriötä (ks. kaavio). Vain pienessä osassa seksuaalihäiriöistä onkin kyse puhtaasti psyykkisestä tai fyysisestä ongelmasta; yleensä nämä sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat kuvatun kaltaisia noidankehiä.

Testosteronivaje altistaa sekin paitsi seksuaalihäiriöille myös masennukselle. Erektiohäiriön lisäksi vaillinainen testosteronieritys aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta ja viivästynyttä siemensyöksyä. Varsinkin vanhat miehet saattavat kärsiä testosteronivajeen aiheuttamasta tai pahentamasta masennustilasta, johon testosteronikorvaushoito voi auttaa. Testosteronivajeen on lisäksi todettu usein liittyvän elintasosairauksiin, joten se voi edelleen vaikeuttaa esimerkiksi diabetespotilaan masennusta ja erektiohäiriötä.

Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä sekä yksilö- tai ryhmäpsykoterapialla. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että joskus pariterapia on yhtä hyvä hoito masennukseen kuin yksilöterapia. Pariterapia on suositeltavaa silloin, kun suhteessa on masennuksen lisäksi parisuhdeongelmia. Pariterapiaan on mahdollista saada lääkärin B -lausunto ja Kelan tuki, kun toinen kumppaneista sairastaa masennusta.

Mistä saa diagnoosin ja hoitoa

Jos masennusoireita ilmenee, on tärkeää pyytää ammattiapua.

Masennuksen voi diagnosoida lääkäri. Hän kysyy silloin oireista, päivittäisestä elämästä ja myös sukutaustasta. Myös tavallinen lääkärintarkastus voi olla tarpeen muiden sairauksien pois sulkemiseksi. Kun diagnoosi on tehty, suositellaan yleensä monen hoitomenetelmän yhdistämistä, kuten lääkitystä, neuvontaa, sosiaalista tukea, liikuntaa ja oma-apumenetelmiä.

Myös ystävien ja perheen tuki on tärkeä osa hoitoa. Masentuneen läheisillä on hyvä tilaisuus rohkaista hakemaan apua ja sitten kannustaa potilasta toipumisessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *