Hae apua ajoissa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Äidin masennus vaikuttaa myös vauvaan.

Synnytyksen jälkeistä masennusta on tärkeä hoitaa, ja siihen on kaksi hyvää syytä: äiti ja vauva.

Masennuksen sairastuneen äidin suurimpia pelkoja onkin hänen masennuksensa vaikutus vauvaan. Äidin hyvinvointi on oleellista lapsen kehityksen kannalta.

Mikä on synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

1. Paraneeko synnytyksen jälkeinen masennus itsestään?

Oireet voivat ajan myötä lievittyä, mutta harvoin masennus hoitamatta paranee. Lieväkin masennus kannattaa hoitaa, sillä muuten se voi pitkittyä kuukausien, jopa vuosien mittaiseksi.

Lapsen kannalta äidin hoitamaton masennus on suuri riski. Masentunut äiti ei jaksa huomata vauvansa viestejä ja aloitteita. Lopulta torjutuksi tuleva vauva lakkaa yrittämästä. Näin hän suojautuu kivulta, jonka vastausta vaille jäävä yritys saada yhteydenkokemus äitiin aiheuttaa.

Vauva voi alkaa säädellä kontaktia äitiin myös omalta puoleltaan, mikä johtaa jatkuessaan vuorovaikutuksen ongelmaan.Tällainen vuorovaikutussuhteen häiriö aiheuttaa vauvalle merkittävän psyykkisen kehityksen häiriintymisen riskin.

2. Mistä synnytyksen jälkeinen masennus johtuu?

Synnyttäneen äidin masennus liittyy usein aikaisempaan masennukseen, tuoreisiin menetyksiin ihmissuhteissa tai omiin lapsuusiän kokemuksiin, jotka puhkeavat äidiksitulon myötä.

Myös vaikea synnytys, vaativa ja itkuinen vauva sekä ongelmat parisuhteessa voivat vaikuttaa. Aina syytä masennuksen puhkeamiseen ei tiedetä.

Uusi elämäntilanne sinällään altistaa. Hormonit heittelevät, ja lapsen hoitaminen voi tuntua raskaalta.

3. Mistä tietää, koska kääntyä ammattiauttajan puoleen?

Apua pitää hakea heti, kun tulee huoli omasta jaksamisesta. Se on riittävä merkki, mitään romahdusta ei kannata jäädä odottamaan.

Masennus voi pahetessaan vaikuttaa helposti myös esimerkiksi parisuhteeseen.

Masennusta ei ole aina helppo huomata itsekään saati muiden, edes puolison. Äiti voi ajatella, että olen vain väsynyt, tai valitan turhasta.

Äitien on vaikea hyväksyä negatiivisia tunteitaan, varsinkin jos niiden kohteena on vauva.

Masennukseen liittyy usein syyllisyyttä ja häpeää. Ihannekuva täydellisestä äidistä häämöttää taustalla, ja kynnys ottaa asia puheeksi voi olla korkea. Useimmiten huoli vauvan voinnista kuitenkin voittaa.

Mitä on synnytyksen jälkeinen masennus?

Synnytyksen jälkeistä herkistymistä eli baby bluesia esiintyy noin 50 − 80 prosentilla synnyttäneistä. Se kestää päivän pari ja menee ohi itsestään. Synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyys vaihtelee lähteestä riippuen. Suomessa esiintyvyyden arvellaan olevan 9 − 16 prosenttia. Myös isillä on todettu synnytykseen liittyvää masennusoireilua (10 prosenttia). Synnytyksen jälkeisen masennuksen vaikeusaste voi vaihdella lievistä oireista psykoottiseen masennustilaan.  Lapsivuodepsykoosi on vakava mielenterveysongelma, johon sairastuu 1 − 2 äitiä tuhannesta.

Masennuksen esiintyvyys on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana synnytyksestä. Se vähenee 4. − 7. kuukauden välillä. Paraneminen tapahtuu yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Täydellisen toipumisen todennäköisyys on korkea. Synnytyksen jälkeinen masennus voi kuitenkin johtaa pitkäkestoiseen masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Uusia masennusvaiheita voi tulla myöhemmin. Seuraavien synnytysten yhteydessä uusiutumisriskin on todettu olevan 50 − 60 prosenttia.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen johtavia syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta sen mahdollisuutta lisäävät seuraavat tekijät:

  • suunnittelematon raskaus
  • äidiksi tulo alle 20 -vuotiaana
  • raskauteen liittyvät komplikaatiot
  • raskausaikaiset masennusoireet
  • äidin yleinen masennusalttius
  • parisuhteen ongelmat esim. parisuhdeväkivalta
  • sosiaaliset tekijät. esim. tuen puute, taloudelliset vaikeudet, sosiaalisen verkoston vähäisyys
  • maahanmuuttotausta
  • synnytyksen jälkeiset hormonaaliset muutokset
  • kilpirauhasen toimintahäiriöt
  • vanhemmuuden aiheuttama kuormittuneisuus

Oireet tulevat osaksi perheen elämää, jolloin vanhemman masennus koskettaa myös lapsia ja koko perhettä. Masennus vie vanhemmuudelta voimavaroja ja heikentää lapsen ja vanhemman välisen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä. Tämä puolestaan altistaa lapsen erilaisille stressi- ja traumakokemuksille, joiden on todettu olevan yhteydessä muutoksiin aivojen toiminnassa. Stressillä on lasten ja nuorten kohdalla keskushermoston kehittymisen ja kasvun keskeneräisyydestä johtuen laaja-alaisia pitkäaikaisvaikutuksia. Vanhempien masennus voi lisätä lapsen riskiä mielenterveyden häiriöille.

Young mother with baby on the beach

Milloin hoitoon

Äidin kannattaa aina kääntyä ensiviikkoina lääkärin tai neuvolan henkilökunnan puoleen, jos synnytyksen jälkeen ilmenevä normaali herkistymisvaihe itkuherkkyyksineen ei mene parissa viikossa ohi tai jos oireet kehittyvät selväksi masennustilaksi.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa käytetään muiden masennustilojen tapaan sekä lääkehoitoa että erilaisia psykoterapioita. Masennuslääkkeet imeytyvät jossain määrin äidinmaitoon, minkä vuoksi lääkehoidon aikana tapahtuvasta imetyksestä tulee aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Joitakin masennuslääkkeitä voidaan kuitenkin turvallisesti käyttää myös imetyksen aikana.

Synntyksen jälkeisestä masennustilasta kärsivälle äidin hoitoon on kehitetty myös äidin ja vastasyntyneen lapsen vuorovaikutussuhdetta tukeva vuorovaikutushoito ja -psykoterapia.

Siispä olen kärsiskellyt itsekseni. Vanhemmilleni en ole mitään suoraan kertonut, vihjaillut vienosti väsymyksestäni (mitä äitini jo pitää laiskuutena tässä vaiheessa lapsen ollessa jo 1,5vuotias.) Olen tavallisesta perheestä, jossa vietin onnellisen lapsuuden. Vanhemmilleni olisi järkytys, jos olisinkin näin heikko, että masentuisin, tai jopa inhoaisin äitiyttä tietyssä määrin. Mieheni taas vähättelee vaivojani, sillä hänen siskonsa on oikeasti masennusta sairastava, ja hän on todellakin huonommassa kunnossa kuin minä – minähän pystyn kuitenkin pyörittämään huushollia ja koko tätä härdelliä.

Minulla lähinnä on jatkuva toivottomuuden tunne, lapsen hoitaminen tuntuu raskaalta ja väsyttää jatkuvasti. Koen rakkaan lapseni joskus taakkana ja joudun näyttelemään ” kunnon äidin” roolia. Haluaisin van lähteä koko elämästäni pois jonnekin muualle olemaan itsekseni, vaikka ulkomaille määräämättömäksi ajaksi. En myöskään aiemmin ole koskaan miettinyt kuolemaa yhtä paljon kuin tämän 1,5 vuoden aikana. Aina tulee tietyissä paikoissa mieleen, kuinka siinäkin voisi tehdä itsemurhan. (Kuitenkin tiedän, etten todellakaan sitä tekisi!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.